Love will keep us together

Heloou! :3

 Välillä pieni novelli kehiin (: Alottelin tota jo aikasemmin tällä viikolla mut nyt sain loppuun kirjoteltua.

21.4.2012

 

Kävelen ulkona räntäsateessa. Punaiset converseni ovat kurassa. Hiukseni roikkuvat märkinä kasvoillani. Tuuli kulkee vaatteideni läpi saadan minut tärisemään. Kohta pitäisi olla kesä mutta maisema kertoo muuta. Lumikasoja näkyy joka puolella ja sadekin varmasti muuttuu kohta lumeksi.
Huokaan surullisen näköisenä mutta oikeasti sisälläni kuohuu vallaton ilo ja onni. Olen matkalla tapaamaan sinua. Sinua, minun ainoaa oikeaani. Olet luvannut minulle pienen yllätyksen kun kaikki koulujututkin on jo saatu hoidettua.
Pyysit minua tapaamaan sinut suuren vaahteran alla. Siihen vaahteraan olimme kaivertaneet nimikirjaimemme jo ajat sitten ja siinä ne yhä olivat. Enää vähän matkaa ja sitten perillä.
Näen jo vaahteran muttei sinusta näy jälkeäkään. Hymähdän itsekseni ja laitan käteni hupparini taskuihin. Kuinka tyypillistä että olet taas myöhässä. En muista sinun olleen kertaakaan ajoissa kun olemme tavanneet.
Istahdan vaahteran luona olevaan keinuun vaikka se tiputteleekin vettä. Tuijotan kaukaisuuteen tyhjä ilme kasvoillani. 
Potkin kenkieni kärjillä maahan odottaen. Hymyilen itsekseni kun siirrän katseeni jalkoihini. Converseni kärkeen sinä olet kirjoittanut "rakastan sinua" ja piirtänyt pienen epämuodostuneen sydämen. Naurahdan, sinusta ei ainakaan tulisi taiteilijaa.
Pian kuulen askeleiden osuvan lätäköihin mutta esitän etten huomaa sinun saapuvan. Hiivit taakseni ja tartut olkapäihini.
"Moi kulta, ooks odottanu kauanki?"kysyt kurkistaen olkapääni yli kasvojani kohti.
"Ehkä jonku viis minuuttia. No missä se yllätys on?" kysyn kärsimättömänä mutta silti hihitellen.
"Oota nyt vähän", hymyilet salaperäisesti.
Painat pehmeän suukon huulilleni ja seuraavassa hetkessä peität silmäni huivilla.
"Mitä sä teet?!" kiljun nauraen.
Et vastaa mitään vaan lähdet kuljettamaan minua eteenpäin. Märkä nurmikko lätisee kenkiemme alla ja tuuli viheltää korvissa. Sade on tainut hieman laantua sillä en tunne enää pisaroiden osuvan kasvoilleni.
Aika tuntuu matelevan kun johdatat minua sokkona. En tiedä yhtään mitä pitäisi odottaa mutta kyseessä olisi selvästi suurikin yllätys. Olit valmistellut tätä jo kauan.
Vihdoinkin pysäytät minut hellästi. Suutelet minua pitkään ja pyydät vielä odottamaan hetken. Kuulen askeleidesi etääntyvän mutta pian tuletkin jo takaisin lähelle. Otat kädestäni kiinni ja irrotat huivin kasvoiltani.
"Toivottavasti tykkäät. Mä rakastan sua kulta", kuiskaat hiljaa kietoen kätesi ympärilleni.
Hymyilen. Tätä parempaa yllätystä en olisi voinut edes kuvitella.

Sydänterveisin: Cupcake♥